Piraattien listan vaalitavoitteista ja ehdokkaista löytyy lisätietoja vaalisivuiltamme.

Olen 17.4.2011 pidettävissä eduskuntavaaleissa Piraattipuolueen ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä. Tutustu vaaliteemoihini!

Minulle tärkeitä ovat Piraattipuolueen ajama tekijänoikeusjärjestelmän lieventäminen, sananvapauden ja yksityisyyden puolustaminen erityisesti verkossa, avoimuuden ja demokratian kehittäminen sekä yleisesti järkevämpi tietoyhteiskuntakehitys.

Muut puolueet ovat laiminlyöneet Piraattipuolueen ajamat asiat. Tällä hetkellä luodaan laeilla ja käytännöillä tietoyhteiskunnan perusta ehkä sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Nyt tehtävillä ratkaisuilla on suuri merkitys ihmiskunnan henkisen ja materiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Piraattipuolue on tällä hetkellä ainoa puolue, joka kiinnittää näihin asioihin riittävästi huomiota. Keskustelua esimerkiksi yksityisyyden suojasta ei pidä käydä kontrollinhaluisten viranomaisten ja terrorismipelon ehdoilla.

Yleisesti politiikassa kannatan vapauden lisäämistä sekä kontrollin ja holhouksen vähentämistä. Jokaisen on saatava elää siten kuin haluaa, kunhan ei vahingoita muita. Holhouksen vähentäminen ei merkitse hyvinvointivaltion alasajoa vaan ihmisten kunnioittamista yksilöinä, jotka ovat itse parhaita omien tarpeidensa tuntijoita.

Hallitus päätti laajentaa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun (kasettimaksu) koskemaan myös tietokoneiden ulkoisia kiintolevyjä (HS 16.12.).

Ennen päätöstä käytiin tunteikasta kampanjaa tämän toteutuneen tavoitteen puolesta. Väitettiin, että hyvitysmaksukertymä olisi romahtanut parissa vuodessa puoleen. Laskua on kieltämättä paljon. Taustalla on kuitenkin se, että vuosina 2007 ja 2008 maksukertymä oli poikkeuksellisen suuri. Tämä johtui, tekijänoikeusjärjestöjen mukaan, tallentavien digiboksien myynnin hyppäyksestä. Vuosien 2000-2006 maksukertymien keskiarvoon nähden vuonna 2009 oli pudotusta vain alle 10 prosenttia. Pudotukseen lienee vaikuttanut myös kansainvälinen taantuma.

Hyvitysmaksua kerätään eri tallennusvälineistä. Sillä kompensoidaan laillisesta yksityiskopioinnista väitetysti aiheutuvia haittoja. On kysyttävä, mitä haittaa tekijöille voi olla siitä hyvin vähäisestä yksityisestä kopioinnista, joka vielä on laillista. Yksityistä kopiointia on rajoitettu viime vuosina.

Hyvitysmaksu aiheuttaa hankaluuksia suomalaisille yrityksille. Mitä enemmän maksua kerätään, sitä enemmän kuluttajat siirtyvät käyttämään ulkomaisia verkkokauppoja tallennusvälineiden ostoon.

Kampanjoinnissa vedottiin eri kulttuurialojen edistämiskeskusten (ESEK, AVEK, LUSES) toiminnan turvaamiseksi. Niitä voitaisiin kuitenkin tukea hyvitysmaksujen sijaan suoraan valtion budjetista. Summa ei ole kovin suuri.

Hyvitysmaksu on luonteeltaan “regressiivinen” vero. Se on tuotteeseen lisättävä könttäsumma ja rankaisee suhteellisesti eniten pienituloisia. Se on tv-maksun kaltainen vanha jäänne. Modernimpi tapa olisi siirtyä suoraan budjettirahoitukseen. Tällöin rahoitusperusta olisi oikeudenmukaisempi, eikä vahingoittaisi suomalaisten yritysten toimintaa.

Allekirjoita adressi hyvitysmaksujen laajentamista vastaan!

Lähteet:

Vuoden 2007 hyppäyksen syyksi mainitaan tallentavien digiboksien myynti
Hyvitysmaksukertymän suuruus 2000-2009: Hyvitysmaksu.fi ja Teosto.fi
Väitteet summan putoamisesta puoleen (HS:n uutinen)

Jostain syystä Internetissä tapahtuvaan toimintaan sovelletaan aivan toisenlaisia käytäntöjä. Korkein oikeus antoi kesällä päätöksen, jossa Finreactor-vertaisverkkopalvelun ylläpitäjät tuomittiin satojen tuhansien eurojen korvauksiin. Heidän katsottiin olevan vastuussa kaikesta palvelun kautta tekijänoikeutta rikkoen tapahtuneesta teosten levityksestä. Heidät tuomittiin siitä huolimatta, että Finreactorin palvelimilla ei säilytetty eikä niiden kautta liikkunut yhtäkään teosta, vaan ainoastaan torrent-tiedostoja, jotka yhdistävät käyttäjät toisiin käyttäjiin, joilla on tietty teos jaettavissa. Torrent-tiedostot eivät itsessään sisällä mitään laitonta. Finreactor siis jakoi laillisia välineitä, joiden avulla oli mahdollista tehdä jotakin laitonta, siis samalla tavalla kuin Viherpeukku.

Viherpeukun tapaukseen sovellettuna Finreactor-tulkinta olisi tarkoittanut sitä, että kaupan myyjät olisi tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta, eli vastaavasti kuin huumekauppiaat. Miksi Internetiä koskevat tiukemmat lait kuin muuta maailmaa?

The Pirate Bayssa ihmiset jakavat toisilleen laittomasti teoksia. YouTubessa yksi ihminen jakaa laittomasti teoksen, ja sadat tuhannet ihmiset katsovat tai kuuntelevat sen. Teknisesti ottaen YouTube-videon katsominen ei eroa mitenkään saman videon lataamisesta koneelle. Tekijänoikeuslain kummallisuuksista johtuen videon katsominen ei kuitenkaan ilmeisesti ole lainvastaista, vaikka sen lataaminen omalle koneelle on.

Kesäisen korkeimman oikeuden päätöksen myötä ja muidenkin viimeaikaisten vertaisverkko-oikeudenkäyntien perusteella voidaan sanoa, että Suomeen ei synny omaa YouTubea. Palveluntarjoaja näyttää olevan suorassa vastuussa kaikesta, mitä palvelun käyttäjät julkaisevat palvelun avulla. Tulkinta on tiukempi kuin Yhdysvalloissa, joka ei suinkaan ole tunnettu lepsusta tekijänoikeuslainsäädännöstä. Saman tulkinnan mukaan ilmeisesti myös laittomasti YouTubessa oleviin videoihin linkittäminen on lainvastaista.

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Torsti Äärelä julkaisi joulun alla kirjoituksen “Olkoon meillä youtube-joululauluseurat nyt, tänään ja heti!”, johon hän on upottanut YouTube-videon ja jossa hän kehottaa lukijoita antamaan linkkejä toisiin videoihin. Näistä suuri osa on kaupallisten artistien esiintymisiä, joista varmaankin suuri osa on lisätty YouTubeen laittomasti.

Ehkäpä ehdokas Äärelä kannattaa teosten epäkaupallisen käytön laillistamista ja pisti pystyyn “YouTube-joululauluseurat” puhtaasti kansalaistottelemattomuus mielessään. Voi myös olla, ettei hän ole ajatellut asiaa näin pitkälle.

Kaikki YouTubeen laittomasti lisättyjä teoksia katsovat ihmiset hyötyvät rikollisesta toiminnasta. He käyttävät hyväkseen sitä, että joku toinen ottaa riskin ja hyvää hyvyyttään levittää teoksia heidän nautittavakseen. Jokaisen, joka katsoo YouTubesta sinne luvattomasti pantuja teoksia, pitäisi joko alkaa kannattaa teosten epäkaupallisen käytön laillistamista tai lopettaa kyseisten videoiden katseleminen. Muu on silkkaa kaksinaismoralismia.

Verkkosotaan on toistaiseksi lukeutunut palvelunestohyökkäyksiä eri yritysten ja viranomaistahojen verkkosivustoja vastaan. Sodan takana uutisoidaan olevan salamyhkäisen “Anonymous”-verkoston, johon kuuluu “hakkereita”. Anonymous ei kuitenkaan ole mitenkään salamyhkäinen verkosto. Sen toimintaa suunnitellaan avoimesti IRC-keskustelujärjestelmän chat-kanavilla. Kuka tahansa voi liittyä kanaville ja suurimmalla kanavalla oli pari päivää sitten kolmisen tuhatta ihmistä.

Anonymous ei myöskään koostu pelkästään hakkereista. Jonkinlainen tietotekniikkaan hyvin perehtynyt ydinporukka verkostolla varmastikin on, mutta palvelunestohyökkäyksiin voi osallistua varsin vähäiselläkin tietoteknisellä osaamisella. Tarvitsee vain hankkia yksi tietokoneohjelmisto, heittää sinne parit säädöt, ja kone on valmis käytettäväksi osana hyökkäysverkkoa.

Hyökkäyksiin osallistumisen helppous on johtanut siihen, että hyökkäyksissä on mukana varsin tavallisia ihimisiä. Uskallan veikata, että moni heistä on reippaasti alaikäisiä. Osa heistä on varmasti mukana aatteellisista syistä, osa ehkä ensisijaisesti vain haluaa osallistua johonkin jännittävään. Pelkonani on ollut se, että verkkosotaan osallistumisesta voi tulla näille nuorille ikäviä oikeudellisia seuraamuksia. Toiminnan alullepanijat varmaankin osaavat piilottaa jälkensä, mutta aktivismiin mukaan heittäytyneet märkäkorvat on helppo saada kiinni.

Pelkoni osoittautuivat aiheellisiksi. Tänään on uutisoitu, että Alankomaissa on pidätetty 16-vuotias poika verkkohyökkäyksiin osallistumisesta epäiltynä. Iltalehden uutisen mukaan hänen “uskotaan olevan osa suurempaa hakkerien ryhmää”. Hakkerien? Yhtä hyvin kyseessä voi olla täysin harmiton nuori mies, joka on osallistunut toimintaan hetken mielijohteesta. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa useimpien hyökkäyksiin osallistuneiden kohdalla.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, kun alaikäiset pojat ovat maailmanpolitiikan vaikuttajia. Valitettavasti maailmanpolitiikkaan sotkeutuminen voi merkitä hankaluuksia. Monet internetin lapsisotilaat tuskin tulevat ajatelleeksi sitä.

WikiLeaksin johtohahmo Julian Assangen henkilökohtainen vapaus ja turvallisuus ovat tosin vaarassa. Assangea on varoitettu menemästä Yhdysvaltoihin ja hän on tiettävästi lähes jatkuvasti liikkeellä paikasta toiseen. Equador ilmoitti tarjoavansa miehelle turvapaikkaa, mikä on tosin nähtävä osana vasemmistolaisen hallinnon yleistä Yhdysvaltojen ärsyttämispolitiikkaa.

Nyt WikiLeaks on julkaissut Yhdysvaltain suurlähetystöjen Washingtoniin lähettämiä rapotteja. Ulkoasiainministeri Alexander Stubb (kok.), joka on aiemmin puhunut avoimemman ulkopolitiikan puolesta, ilmoitti tällä kertaa:

“Sinänsä kannatan avoimuutta, mutta salaisissa asiakirjoissa menee raja.”

Toisin sanoen, Stubb kannattaa avoimuutta niin kauan kuin saa itse valita, minkä asioiden kohdalla ollaan avoimia. Subb näkee siis avoimuuden valtion pr-toimintana, ei kansalaisyhteiskunnan edun näkökulmasta. Stubb on vieläpä niellyt Yhdysvaltain hallinnon levittämän varkaus-kielikuvan vuodosta, vaikka kysehän on, aivan, kopioinnista.

“Varastetaan informaatiota ja julkaistaan se. Tuomitsen sellaisen. Se on vähän sama kuin varastettaisiin ihmisen päiväkirja ja laitettaisiin se julki.”

Paitsi, että Yhdysvaltojen viranomaisilla on edelleen hallussaan ne “varastetut” tiedot. Päiväkirja on edelleen hyllyssä. Kyse on myös yhteiskunnalliselta merkittävyydeltään aivan eri tasoisesta asiasta kuin yksityishenkilön päiväkirjajorinat. Näiden rinnastaminen on varsin säälittävää.

Valtiollisten tahojen kritiikki ei ole kohdistunut vuototietoja tarkistaneisiin, seuloneisiin ja julkaisseisiin arvostettuihin sanomalehtiin, vaan nimenomaan WikiLeaksiin, joka ei vielä edes ole ehättänyt julkaista omilla sivuillaan kuin murto-osan aineistosta. Tämä on osoitus “vanhan median” edelleen suuresta mahdista. WikiLeaksin julkaisema valtava tietopaketti olisi useimmille ihmisille lähes hyödytön, elleivät ammattijournalistit olisi kaivaneet sekalmelskasta olennaisinta ja merkittävintä tietoa. Vuodot ovatkin paitsi kansalaisyhteiskunnan ja avoimen tietoyhteiskunnan, myös vapaan lehdistön voitto.

Yhdysvaltojen mahdin uskottavuus on kuitenkin kärsinyt vuodoista. Paineet puuttua WikiLeaksin kaltaisten palveluiden toimintaan (joita on muitakin, esimerkkinä jo vuodesta 1996 toiminut Cryptome) kasvavat. Ehkä terrorismin vastainen sota vaihtuu kohta avoimuuden vastaiseksi sodaksi, tai sivustojen ylläpitäjät julistetaan terroristeiksi, kuten Yhdysvalloissa on jo vaadittu.

Demokraattisetkin valtiot keräävät kansalaisistaan yhä enemmän tietoa ja vaativat yhä suurempia valtaoikeuksia puuttua kansalaistensa yksityisyyteen. Sanotaan, että “rehellisellä kansalaisella ei ole mitään salattavaa”. Entä rehellisellä valtiolla?

Ps. Myös vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen ehätti ilmaisemaan tukensa WikiLeaksille. Hyvää vaalitaktikointia, kun ulkoasiainministerin paikka ei satu olemaan vihreillä.

Söyring kyllä mainitsee myöhemmin, että tällainen säädös on lakiin “ympätty vaivihkaa jo jokunen vuosi sitten”. Hän viitannee siihen, että lakipykälän nykyinen muotoilu on hyväksytty vuonna 2003. Tuolloin kysymys oli kuitenkin siitä, että pakollisten rokotusten käyttöönottamista koskevat säännökset siirrettiin tartuntatautiasetuksesta tartuntatautilakiin. Tämä liittyi vuoden 2000 perustuslain muutokseen, jonka myötä perusoikeuksia koskevien säännösten on oltava laissa eikä asetuksen tasolla. Pakollisia rokotuksia oli kuitenkin mahdollista siis määrätä jo sitä ennen. Tässä suhteessa oikeusturva on siis parantunut viime vuosina.

Säännökset pakollisista rokotuksista löytyvät jo alkuperäisestä vuoden 1986 tartuntatautiasetuksesta. Mitä ilmeisimmin niitä on kuitenkin ollut mahdollista tehdä kauan sitä ennenkin. Wikipedian mukaan viimeisin laaja pakollinen rokotusohjelma Suomessa olivat isorokkorokotukset, joiden pakollisuudesta luovuttiin vuonna 1951. Söyringin väite pakollisten rokotusten “ymppäämisestä vaivihkaa” lakiin “jokunen” vuosi sitten on harhaanjohtava.

Nyt käsiteltävänä oleva lain muutosehdotus kyseisen pykälän osalta koskee vain sitä, että lain viittaus Kansanterveyslaitokseen muutetaan viittaukseksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen, joksi KTL ja Stakes yhdistyivät 1.1.2009. Yleisemmin lakiesityksessä on kyse THL:n ja sosiaali- ja terveysministeriön toimivallanjaosta. Muutoksen myötä ministeriö päättäisi taloudellisesti merkittävistä rokotehankinnoista THL:n sijaan. Tämä on kannatettava muutos, sillä se estää eturistiriidat, jollaisia epäiltiin syntyneen THL:n tekemien sikainfluenssarokotehankintojen yhteydessä.

Tartuntataudit ovat yksi vakavimmista ihmiskuntaan kohdistuvista uhista. Kolmasosan Euroopan väestöstä tappanut 1300-luvun ruttoepidemia lienee ihmiskunnan olemassaoloa historiallisena aikana vakavimmin uhannut tapahtuma. Yhtäkkistä ja rajua, antibiooteille vastustuskykyistä tautia vastaan ihmiskunnalla ei ole valmista suojautumiskeinoa. Sellaisen leviämisnopeus olisi myös nyt huomattavasti suurempi kuin 1300-luvulla. Ruton on epäilty lähes loppuneen siksi, että se ehti tappaa käytännössä kaikki ne ihmiset, joilla ei ollut geneettistä vastustuskykyä. Tieteellinen tietämys ei ruttoa lopettanut.

Se, että meillä on kehittynyt lääketiede, ei suojaa meitä tuhoisan tartuntataudin syntymiseltä. Se toki lisää mahdollisuuksia pysäyttää tauti vaikkapa rokotusten avulla ennen kuin se ehtii tappaa esimerkiksi kolmasosaa maapallon väestöstä. Onkin varsin ymmärrettävää, että riittävän tuhoisan tartuntataudin uhatessa halutaan voida pakolla rokottaa rokotuksista taikauskoisista tai foliohattuiluun liittyvistä syistä kieltäytyvät, jotta he eivät voisi uhata järkevämpien ihmisten olemassaoloa levittämällä vaarallista tartuntatautia.

“Rautakorkojen kopinaa” ei kyllä tämän lakimuutoksen myötä ala kuulua. Sen sijaan osuvampi oli Söyringin maininta hallituksen esityksestä esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamiseksi. Lakipaketin yhteydessähän poliisille annetaan oikeus tehdä internetin välityksellä tietomurtoja ihmisten tietokoneille. Tästä varmastikin Piraattipuolue tulee antamaan kriittisen lausunnon.

Yllä näkyy Political Compass -testiin vastanneiden Facebook-kavereideni sijoittuminen poliittisella kentällä. Minä olen se iso punainen pallukka. Tuloksista näkyy selkeitä tihentymiä, joten arvuuttelin, sopisivatko ne suunnilleen joidenkin eduskuntapuolueiden sisään.

Yllä olen luokitellut vastaajat suomalaisten puolueiden mukaan. Rinkulan sisällä oleminen kertoo siitä, että kyseisen puolueen edustajat keskimäärin lienevät aika lähellä rinkulan sisälle sijoittuneiden mielipiteitä. Se ei välttämättä todellakaan tarkoita, että kyseiset ihmiset olisivat äänestäneet kyseistä puoluetta.

Yhtäläisyyksiä puoluepolitiikkaan löytyy yllättävänkin hyvin. Vasemmistorinkulan sisällä on ihan oikeita Vasemmistonuorten ja -liiton aktiiveja, vihreiden rinkulan sisään mahtuu muun muassa eräs vihreiden kansanedustaja ja molemmilla kokoomusrinkulan sisällä olevilla on kokoomustausta.

Vihreät asemoituu tämän perusteella selkeästi vasemmalle, mikä on joillekin ehkä yllätys, kun taas toiset pääsevät sanomaan “mitäs minä sanoin”. Kokoomusedustus ei ole kovin monipuolinen. Kyse on nuorista kokoomuslaisista. Vanhempaa sivistysporvarillista linjaa kannattavista todennäköisesti moni olisi talouspoliittisesti keskemmällä.

Eniten mietityttävin on harmaa kysymysmerkkirinkula. Yksikään suomalaisista eduskuntapuolueista ei nähdäkseni ole kovin lähellä heidän arvomaailmaansa. Vihreillä ja kokoomuksella on ehkä parhaimmat mahdollisuudet kosiskella kyseistä porukkaa äänestäjäkuntaansa ja tiedänkin joidenkin heistä äänestäneen vihreitä.

Kummallakin puolueella on kuitenkin vaikeuksia saada tämä ryhmä puolelleen seuraavissa vaaleissa. Vihreät ei halua riskeerata ottamalla harppausta talouspoliittisesti oikealle. Kokoomuksesta heitä vierannuttaa puolueen viimeaikainen konservatiiviäänestäjien kosiskelu. Eduskunnan ulkopuolisista puolueista heitä lähimpänä on ollut Liberaalit, ja parilla rinkulan sisällä olevalla onkin taustaa kyseisessä puolueessa. Liberaalit on kuitenkin pudonnut puoluerekisteristä, eikä siten osallistu vaaleihin.

Kaverilistallani on myös paljon piraattipuoluelaisia. Miten he sijoittuvat?

Ylläolevaan kuvaan on merkitty piraattipuoluelaisten keskittymät. Aivan kaikki rinkuloiden sisällä olevat eivät ole piraatteja ja niiden ulkopuolelle jää yksittäisiä piraatteja, mutta trendit ovat selviä. Piraateista löytyy vasemmistofraktio ja pari viherfraktiota. Erityisen merkillepantavaa on kuitenkin se, että kaikki edellisessä kuvassa harmaalla merkityn rinkulan sisällä olevat ovat piraatteja.

Uskon, että tulos on yleistettävissä. Piraattien kannattajakunta on keskimäärin arvoliberaalia, ja vaihtelee vasemmistosta oikeistoon. Eduskuntapuolueilta pitkälti huomiota vaille jäänyt liberaali oikeisto on löytämässä kotinsa piraateista.

Entä “keskustalaiset” ja “perussuomalaiset/kristilliset”? FB-kavereihini ei näytä onneksi moisia kuuluvan. Keskustan sijoittaisin suunnilleen “demarien” ja “kokoomuksen” väliin. “Perussuomalaiset/kristilliset” sijoittaisin autoritaariin vasemmistoon, demarien yläpuolelle.

Ovatko “oikeistopopulistit” siis sittenkin vasemmalla? Aika harva perussuomalainen taitaa olla talouspoliittisesti kovin oikealla. Yleensä he ajavat korostetusti vähäosaisten asiaa ja kannattavat melko voimakkaasti talouden valtiollista kontrollointia. Perussuomalaiset ja kristilliset ovat tässä hyvin lähellä toisiaan.

“Poliittinen kompassi” näyttää kuvaavan yllättävän hyvin suomalaista puoluemaisemaa, vaikka testi lieneekin sunniteltu angloamerikkalaista poliittista kulttuuria silmälläpitäen.

Videovuokraamo

• + erittäin nopea, käynti kestää vain 10 minuuttia (koska asun videovuokraamon lähellä)
• + laaja valikoima, kaikki yhtä hyvin saatavilla (suosituimmat saattavat joskus loppua)
• + hyllyillä esillä elokuvia, joita voi katsella ja miettiä, minkä vuokraisi
• + kun elokuva on hyllyssä, sen saa heti (eikä tarvitse jännittää katkeaako lataus)
• - ei ole aina auki (tosin joka päivä klo 23:een asti, mikä kattaa lähes kaikki tarpeet)
• - maksullinen
• - elokuvat tulevat vuokrattavaksi vasta kauan ilmestymisensä jälkeen (tulevat ensin elokuvateattereihin ja kauppoihin).

The Pirate Bay

• + on aina auki (tosin yöaikaan yhteydet usein hidastuvat)
• + ilmainen
• + elokuvat tulevat ladattavaksi hyvälaatuisena viimeistään silloin kun ne tulevat kauppoihin, eli aiemmin kuin vuokraamoihin
• - hidas, elokuvan lataus kestää helposti pari tuntia
• - vain suosituimmat elokuvat ovat helposti saatavilla, harvinaisempien lataaminen on usein työn ja tuskan takana
• - ei voi “katsella elokuvia hyllystä”, pitäisi etukäteen tietää mitä haluaa
• - vähänkin harvinaisemman elokuvan kohdalla joutuu koko ajan jännittämään, poistuuko joku elokuvaa jakava linjoilta, jolloin latausnopeus hidastuu tai lataus jopa katkeaa.

Hyvin usein vaaka kallistuu videovuokraamon puolelle, eikä tämän pitäisi yllättää ketään. On aivan luonnollista, että kaupallinen palvelu on parempi kuin harrastelijavoimin ylläpidetty ilmaispalvelu. Se, että harrastelijoiden ylläpitämistä vertaisverkkopalveluista on tullut niin suosittuja, johtuu vain siitä, että kaupalliset toimijat ovat perinteisesti tarjonneet poikkeuksellisen surkeita palveluita.

Tämä johtuu siitä, että tekijänoikeuden suoma yksinoikeus levitykseen tietylle yhtiölle kannustaa tarjoamaan tuotetta saataville kuluttajan kannalta mahdollisimman huonoin ehdoin. Mitä halutumpi teos on, sitä huonommin ehdoin sitä kannattaa tarjota kuluttajalle, koska kuluttajien halu saada teos ylittää palvelun huonouden aiheuttaman houkuttelevuuden laskun. Normaalien tuotteiden suhteen tilanne on päinvastainen. Mitä suositumpi jokin asia on, sitä halvemmalla ja paremmin ehdoin sen saa. Yksittäisen teoksen osalta kukaan ei voi kilpailla myynnistä alkuperäisen levittäjän kanssa, tekijänoikeuden vuoksi. Siksi tilanne on nurinkurinen.

Heti kun levittäjät uskaltautuvat tarjoamaan teknologian mahdollistamia hyviä palveluita, luvattoman lataamisen houkuttelevuus laskee. Esimerkiksi videovuokraamojen houkuttelevuutta lisäisi se, että elokuvat tulisivat vuokrattavaksi saman tien kun ne tulevat elokuvateattereihin, tai edes samaan aikaan kun ne tulevat myyntiin kaupoissa.