Kuntavaalit 2017: klikkaa tästä

Olen toiminut Piraattipuolueessa aktiivisesti sen perustamisesta lähtien. Vuosina 2008-2014 olin puoluehallituksen jäsen, ja tästä vuosina 2010-2014 toimin puolueen varapuheenjohtajana. Lisäksi olin Piraattinuorten puheenjohtaja vuosina 2014-2015. Olen ollut Piraattipuolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2011 ja 2015, europarlamenttivaaleissa 2014 ja kuntavaaleissa 2012. Olen jälleen ehdokkaana 9.4.2017 pidettävissä kuntavaaleissa Helsingissä.

Liberaali lähtökohta

Yleisesti politiikassa kannatan vapauden lisäämistä sekä kontrollin ja holhouksen vähentämistä. Jokaisen on saatava elää siten kuin haluaa, kunhan ei vahingoita muita. Holhouksen vähentäminen ei merkitse hyvinvointivaltion alasajoa vaan ihmisten kunnioittamista yksilöinä, jotka ovat itse parhaita omien tarpeidensa tuntijoita. Haluan olla pienen ihmisen puolella järjestelmää vastaan.

Poliittinen kiinnostukseni kohdistuu ennenkaikkea perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvomiseen. Siinä on politiikan ydin. Poliittinen keskustelu pyörii liikaa epäolennaisten pikkuasioiden ympärillä. Tarvitaan keskustelua suurista asioista ja merkittävistä arvokysymyksistä.

Edellä sanotun perusteella luonnehtisin itseäni liberaaliksi. Se ei tarkoita kritiikitöntä sitoutumista mihinkään erehtymättömään periaatteeseen tai ideologiseen rakennelmaan. Se tarkoittaa poliittista näkökulmaa, jossa valtion pakkovallan käyttö rajoitetaan olennaisiin asioihin, eikä esimerkiksi tähtisadetikkujen kieltämiseen alle 18-vuotiailta.

Järki ja tiede

Olen sitoutunut myös tieteelliseen ja järkiperäiseen ajattelutapaan politiikassa. Mielipiteen muodostaminen jossakin yhteiskunnallisessa kysymyksessä on vakava asia. "Musta tuntuu" ei ole hyvä peruste. Pääasiallisin harrastukseni on yleissivistyksen hankkiminen, ylläpitäminen ja kartuttaminen.

Avoimuus

Avoimuus politiikassa on minulle tärkeä periaate. Suljettujen ovien takaa ei löydy mitään maailmanlaajuista salaliittoa - sen olen aloittelevana historiantutkijana oppinut -, mutta monenlaista ikävää suhmurointia kylläkin. Suhmurointi tuo siinä mukana oleville eturyhmille lyhyen aikavälin etua, mutta pidemmällä aikavälillä heikentää luottamusta ja on vaaraksi koko yhteiskunnalle.

Tietoyhteiskunta

Olen keskittynyt myös tietoyhteiskuntakysymyksiin. Tekijänoikeudet ovat tärkeässä osassa mietittäessä tietoyhteiskunnan tulevaisuutta. Onko tietoyhteiskunta informaation vapauttamista vai kahlitsemista varten? Itse kannatan vapauttamista.

Tietoyhteiskunta aiheuttaa murroksen yksityisyyskäsityksiin. Jonkinlaista viestintäsalaisuutta ja yksityisyyttä tarvitaan ehdottomasti jatkossakin. On käytävä laajaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, mihin suuntaan halutaan mennä. Keskustelua ei pidä käydä kontrollinhaluisten viranomaisten ja terrorismipelon ehdoilla.

Sananvapautta pitää edelleen puolustaa, vaikka räyhäävät rasistit ovatkin tehneet sen vaikeaksi. Yhteiskunnassa tarvitaan myös loukkaavaa puhetta, sillä jotkut näkemykset ja ideologiat ansaitsevat tulla loukatuiksi. Väkivaltaan yllyttävää ja sillä uhkaavaa puhetta ei kuitenkaan pidä hyväksyä.

Euroopan unioni

Euroopan unioni on historiallisesti ainutlaatuinen ja tärkeä rauhanomaisen yhteistyön areena. Vastuullisia sisämarkkinoita ei voida toteuttaa pelkällä kaupan sääntelyllä, vaan tarvitaan myös esimerkiksi ympäristö-, työmarkkina-, kuluttajansuoja- ja perusoikeussääntelyä. Siitä syntyy EU.

Vain EU:n kautta voidaan saada aikaan vastapainoa suurvalloille, sekä nykyisille että nouseville, ja myöskin ylikansallisille suuryrityksille. Tämä näkyy hyvin EU:n neuvotellessa esimerkiksi tietosuojasta Yhdysvaltain ja Googlen kanssa.

Tämän ei kuitenkaan pidä merkitä pikkuasioiden sääntelyyn tukehtuvaa byrokratiaa. Unionissa onkin jo alettu ottaa askelia siihen suuntaan, että keskitytään olennaisiin kysymyksiin. EU:n päätöksentekojärjestelmän toimivuus ja demokraattisuus ovat hyvällä mallilla, kun niitä vertaa jäsenmaiden kansallisiin järjestelmiin.

Isänmaallisuus sopii kaikille

Suomenkielinen kulttuuri on nyt vahvempi kuin koskaan. Itsetuntoinen kansa ei pidä kansainvälisyyttä uhkana. Suomi tarvitsee vakaan kansainvälisen ympäristön pärjätäkseen, ja juuri siksi on isänmaallista olla mukana Euroopan unionissa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä.

Liberalismi on perinteinen suomalainen aate, jonka juuret juontavat 1880-luvulle ja kauemmaksikin. Tämän aatteen ensimmäisiä suurvoittoja oli maailman edistyksellisin eduskuntauudistus vuonna 1906. Senkin jälkeen Suomi on kuulunut vapaamielisten maiden kärkijoukkoon ja torjunut fasismin ja kommunismin diktatuuriset pyrkimykset.

Suomi ei nytkään ole kriisissä eikä kuilun partaalla, vaan yksi menestyneimmistä maista maailmassa. Siksi vietän hyvillä mielin Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuotta isänmaallisena ja vapaamielisenä kansalaisena.