Olen helsinkiläinen filosofian maisteri. Alani on Suomen ja Pohjoismaiden historia, josta valmistelen väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Työskentelen tieteellisissä tutkimustehtävissä.

Synnyin 15.3.1988 keskiluokkaisen yksinhuoltajaäidin pojaksi Helsingissä. Siitä lähtien olen asunut Kallion kaupunginosassa. Olen nähnyt aitiopaikalta muutoksen, jonka edetessä hieman kulahtaneesta entisestä työväenkaupunginosasta tuli urbaanin kulttuurin keskipiste Kallio-liikkeineen ja pöhinöineen. Tänne muutti sisäsiistejä korkeakouluopiskelijoita ja luovaa luokkaa, ja rap-artisti Seppo Lampela sai aiheen sanailla, että "landet pysyy Kallios leikkimäs stadilaist".

Mikäs siinä. Helsinki on aina ollut paitsi syntyperäisten stadilaisten, myös maalta- ja maahanmuuttajien sekä erinäisten läpikulkijoiden paikka, kuten kaikki aidot kaupungit viime vuosituhansina.

Yleisesti politiikassa olen liberaali: kannatan valinnanvapauden lisäämistä, vastustan turhaa holhousta ja haluan, että jokaista kohdellaan yksilönä eikä osana massaa. Haluan olla pienen ihmisen puolella järjestelmää vastaan.

Kunnissa huomio on kohdistettava laitoksissa ja viranomaisten pakkotoimenpiteiden piirissä olevien asemaan: lastensuojelun asiakkaiden, vanhusten, vammaisten, potilaiden ja koululaisten oikeusturvaan ja ihmisarvoiseen sekä yksilölliseen kohteluun.

Tämä on, valitettavasti, radikaali ajatus.

Kaupunkisuunnittelussa kannatan linjaa, jonka Facebook-ryhmä Lisää kaupunkia Helsinkiin, muiden muassa, on tuonut laajempaan tietoisuuteen.

Tiivistä kerrostaloasumista, jotta ympäröivät viheralueet säästyvät rakentamiselta. Asumisen ja palveluiden sijaintia vierekkäin, jotta kävelystä tulee ensisijainen liikkumismuoto. Joukkoliikenteen lisäämistä, koska autot vievät liikaa tilaa kun väkimäärä kasvaa.

Tämä on järkiperäistä politiikkaa eikä mitään idealistista haahuilua. Ikääntyvä väestökin asuu mielellään siellä, missä palvelut ovat kävelymatkan päässä. Vanhetessaan joutuu usein luopumaan autosta, vaikka sellainen olisi aiemmin ollutkin. Nykymummo ei halua mummonmökkiin vaan yhteisölliseen senioritaloon keskelle kantakaupunkia.

Maakunta- ja soteuudistus – tästä on kyse

Uusi kaupunginvaltuusto astuu keskelle sosiaali- ja terveysalan eli sote-uudistuksen siirtymävaihetta. On sinänsä hyvä, että kuntayhtymät ja muut hallintohimmelit korvataan selkeämmällä ja kansanvaltaisemmalla järjestelmällä, jossa valitaan vaaleilla maakuntavaltuustot.

Kunnilta lähtee kuitenkin samalla suuri osa verotuloista. Maakunnat eivät saa verotusoikeutta, vaan valtio jakaa niille rahat. Tämä on käytännössä vallankaappaus maakuntarahoja pyörittävien valtion virkamiesten hyväksi.

Vaikka valtakunnallisesti maakuntamalli on perusteltu, Helsinki ei siitä paljoakaan hyödy. Siirtymävaiheessa valtuuston on pidettävä huoli siitä, että Helsingin palvelurakenne pysyy toimivana.

Terveydenhuollossa sote-uudistus tuo julkiselle puolelle säästöjä käytännössä vain siten, että terveydenhoitokustannusten vääjäämätön kasvu siirretään suoraan palvelujen käyttäjien maksettavaksi. Ideana kai on, että vastineeksi nousevista hinnoista ihmiset saavat parempaa palvelua ja enemmän valinnanvaraa. Samalla toivotaan, etteivät pienituloisten terveydenhoitomaksut kasva ainakaan suhteessa enempää kuin parempituloisten.

Saa nähdä toteutuvatko toiveet. Kuntien rooli tässä muutoksessa jää vielä hämäräksi.

Kouluihin ihmisyyttä, ei kuria

Suomen koulujärjestelmää on kehuttu paljon siitä, että yksittäisillä kunnilla, kouluilla ja opettajlla on paljon valinnanvaraa. Haluan edistää sitä, että tämä valinnanvara otetaan täysimääräisesti käyttöön. Koulun tulisi edistää ihmiseksi kasvamista, sosiaalisia taitoja ja itsetuntemusta. Tuodaan tämä “psykologinen” opetus peruskouluihin! Koulun tulisi opettaa kriittistä ajattelua. Tuodaan siis “filosofia” myös peruskouluihin! Tutkimusten mukaan vieraiden kielten opetus kannattaisi aloittaa jo ensimmäisellä luokalla. Tehdään niin!

Lisää “kuria” ei kouluihin tarvita. Koulut ovat edelleen laitoksia, joissa ihmisiä kohdellaan massana. Kun kasvavat lapset ja nuoret pakotetaan koulun rytmiin, totta kai osa heistä oireilee. Oireilu vähenee, kun aletaan kohdella heitä järkevinä yksilöinä. Poistetaan kouluista tyhjänpäiväiset säännöt, ja keskitytään puuttumaan väkivaltaan ja muuhun perusoikeuksien loukkaamiseen.

Kirjastot digitaalisiksi

Kirjastojen luonnollinen rooli tietoyhteiskunnassa olisi jakaa ihmisille ilmaisia digitaalisia kopioita teoksista. Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä ei kuitenkaan kannusta tähän.

E-kirjoissa on keinotekoisia lainausrajoituksia, vaikka digitaalisuuden idea on päästä eroon rajallisista kappalemääristä. Nykytilanne kannustaa laittomaan lataamiseen, josta ei kerry korvauksia tekijöille. Ihmiset voisi ohjata vertaisverkkojen ilmaistarjonnasta kirjastojen ilmaistarjonnan äärelle. Se olisi mahdollista, jos tekijänoikeuksien haltijat suostuisivat
järkeviin lisenssiehtoihin.

Helsingin on oltava edelläkävijä kirjastojen digitaalisissa palveluissa. Askelia tähän suuntaan on jo otettukin.

 Turvallisuus on kaikkien asia

Turvallisuus ei synny valvontakameroiden määrästä, vaan turvallisuudesta huolehtivien ihmisten läsnäolosta siellä, missä ihmiset liikkuvat. Tämä ei tarkoita pelkästään poliiseja ja vartijoita, vaan esimerkiksi kansalaisjärjestöjä ja viime kädessä jokaista, joka tuntee vastuuta naapurustostaan.

Vastuun ottamiseen kannustavat taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvoisuus, toimivat yhteiskunnalliset turvaverkot ja se, että jokainen kokee voivansa vaikuttaa elinympäristönsä kehittämiseen.

Rikollisuuteen ajautuvat enimmäkseen pojat ja nuoret miehet, joilla on epävakaa kotitausta, vaikeuksia omien tunteiden ja käytöksen hallinnassa, vähäinen koulutus, heikko terveys sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Ongelmien kasautumisen ennaltaehkäisy on tehokkainta rikollisuuden vähentämistä. Se alkaa jo päiväkodista. Siksi esimerkiksi päivähoito-oikeutta ei pidä kaventaa.

Korruptio ja Guggenheim

Helsingin rakennusvirastossa paljastui lahjusskandaali. Opetusviraston virkamies on pidätetty korruptiosta epäiltynä. Vantaalla entinen kaupunginjohtaja on lahjontasyytteessä. Espoossa on
tutkittu virkamiesten toimia epämääräisten julkisten hankintojen yhteydessä.

Pääkaupunkiseudun hallintokulttuurissa on selvästi ongelmia. Guggenheimin taidemuseohankkeen kaatumisen taustalla oli se, etteivät ihmiset luota päättäjien kykyyn arvioida kalliiden julkisten investointien järkevyyttä. Runsaasti kalliita pieleenmenoja on ilmennyt viime vuosina tietojärjestelmähankkeista Talvivaaraan. Helsinkiläisten enemmistö ei halunnut länsimetron lisälaskujen päälle Guggenheim-laskua.

Luottamus on palautettava. Se edellyttää ennen kaikkea päättäjiä, jotka ovat oikeasti sitoutuneita avoimuuteen.

Politiikan teon taustalla pitäisi aina olla periaatteita. Nämä ovat minun lähtökohtani, jotka pysyvät mukana myös kuntapolitiikassa.

Liberaali lähtökohta

Politiikan ydin on perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvomisessa. Poliittinen keskustelu pyörii liikaa epäolennaisten pikkuasioiden ympärillä. Tarvitaan keskustelua suurista asioista ja merkittävistä arvokysymyksistä.

Kannatan vapauden lisäämistä sekä kontrollin ja holhouksen vähentämistä. Jokaisen on saatava elää siten kuin haluaa, kunhan ei vahingoita muita. Holhouksen vähentäminen ei merkitse hyvinvointivaltion alasajoa vaan ihmisten kunnioittamista yksilöinä, jotka ovat itse parhaita omien tarpeidensa tuntijoita.

Edellä sanotun perusteella luonnehdin itseäni liberaaliksi. Se ei tarkoita kritiikitöntä sitoutumista mihinkään erehtymättömään periaatteeseen tai ideologiseen rakennelmaan. Se tarkoittaa poliittista näkökulmaa, jossa valtion pakkovallan käyttö rajoitetaan olennaisiin asioihin, eikä esimerkiksi tähtisadetikkujen kieltämiseen alle 18-vuotiailta.

Järki ja tiede

Olen sitoutunut myös tieteelliseen ja järkiperäiseen ajattelutapaan politiikassa. Mielipiteen muodostaminen jossakin yhteiskunnallisessa kysymyksessä on vakava asia. “Musta tuntuu” ei ole hyvä peruste. Pääasiallisin harrastukseni on yleissivistyksen hankkiminen.

Avoimuus

Olen aloittelevana historiantutkijana oppinut, ettei suljettujen ovien takaa löydy mitään maailmanlaajuista salaliittoa. Monenlaista ikävää suhmurointia sieltä kylläkin löytyy. Suhmurointi tuo lyhyen aikavälin etua siinä mukana oleville eturyhmille, mutta pidemmällä aikavälillä se heikentää luottamusta ja on vaaraksi koko yhteiskunnalle. Siksi avoimuus on tärkeää politiikassa.

Tietoyhteiskunta

Olen keskittynyt myös tietoyhteiskuntakysymyksiin. Tietoyhteiskunnassa tieto pyrkii leviämään vapaasti. Usein se on hyvä asia. Avoin tieto tuo säästöjä tietojärjestelmien hankinnoissa ja parantaa politiikankin avoimuutta.

Yksityisen tiedon pitää kuitenkin pysyä yksityisenä. Kaikkea tietoa, mitä voidaan kerätä, ei pidä kerätä. Jokaisen, joka liikkuu Helsingissä ja käyttää täällä palveluja, pitää pystyä vaikuttamaan siihen, mitä tietoja hänestä kerätään ja miten niitä käytetään.

Euroopan unioni

Euroopan unioni on historiallisesti ainutlaatuinen ja tärkeä rauhanomaisen yhteistyön areena, jolla mukana oleminen on Suomen kansallinen etu.

Helsinkiäkään ei pidä nähdä vain suomalaisena kaupunkina, vaan osana eurooppalaista
kaupunkiseutujen verkostoa.

Isänmaallisuus sopii kaikille

Suomenkielinen kulttuuri on nyt vahvempi kuin koskaan. Itsetuntoinen kansa ei pidä kansainvälisyyttä uhkana. Isänmaallisuus ei tarkoita monikulttuurisuuden vastustamista.

Liberalismi on perinteinen suomalainen aate, jonka juuret juontavat 1880-luvulle ja kauemmaksikin. Tämän aatteen ensimmäisiä suurvoittoja oli maailman edistyksellisin eduskuntauudistus vuonna 1906. Senkin jälkeen Suomi on kuulunut vapaamielisten maiden kärkijoukkoon ja torjunut fasismin ja kommunismin diktatuuriset pyrkimykset.

Suomi ei nytkään ole kriisissä eikä kuilun partaalla, vaan yksi menestyneimmistä maista maailmassa. Siksi vietän hyvillä mielin Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuotta isänmaallisena ja vapaamielisenä kansalaisena.

Lue esite (pdf) klikkaamalla tästä!

Ahto Apajalahti, 1031
Piraattipuolue
Kuntavaalit 2017
Helsinki

Lahjoitukset

Vaalikampanjalahjoitukset 9.4.2017 saakka:

Saaja: Ahto Apajalahti
Tilinumero: FI70 5542 2320 3559 69
Viesti: Vaalilahjoitus
Lahjoitusten avoimuudesta ks. laki ehdokkaan vaalirahoituksesta.