201825.1.
0

“Kiristyskirjeet” pitäisi lopettaa

Avainsanat: Laki, Perusoikeudet

Niin sanottuihin tekijänoikeuskirjeisiin liittyviä käytäntöjä selvittänyt työryhmä luovutti tänään mietintönsä ministeri Sampo Terholle. Olin työryhmässä yksityisyyden suojaa ja muita perusoikeuksia digitaalisessa ympäristössä puolustavan Effin edustajana. Tehtäväni oli edustaa kirjeiden vastaanottajien näkökulmaa. Jätinkin mietintöön eriävän mielipiteen, jossa vaadin kirjeiden lähettämisen lopettamista.

Kirjeiden saajille ja kirjeiden lähettelystä huolestuneille ja sitä vastustaville minulla on yksi keskeinen viesti: kirjevalvonta on laillista, ja jos sen haluaa lopettaa, lakia pitää muuttaa. Yleisempi viestini on, että "kiristyskirjeet" eivät ole tarpeellisia suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun eivätkä edes viihdeteollisuuden etujen näkökulmasta.

Kirjemenettelyn laajuus ja nykytila

Tekijänoikeuskirjeet ovat iso kysymys. Kirjeitä on lähetetty työryhmän arvion mukaan muutamalle kymmenelle tuhannelle nettiliittymän omistajalle. Mietinnössä ei ole tästä tarkkoja lukuja, koska kirjeitä lähettävät yritykset eivät suostuneet kertomaan niitä liikesalaisuuteen vedoten. Samasta syystä mietinnössä ei ole tarkkoja lukuja siitä, moniko kirjeen saaja on maksanut vaaditun summan, ja mitä on tapahtunut niille, jotka eivät ole maksaneet.

Siitä, etteivät kirjeiden lähettäjät suostu antamaan näitä tietoja, voi päätellä, että moni jättää vastaamatta kirjeisiin tai kiistää asian eikä joudu maksamaan mitään. Kirjeisiin ei siis välttämättä kannata vastata, tai ainakaan myöntää tehneensä mitään väärin.

Toisaalta vastaamatta jättäminen voi johtaa oikeudenkäyntiin, jossa suuret oikeudenkäyntikulut jäävät hävinneen maksettavaksi. Häviäjä on todennäköisesti kirjeen saaja. Jokainen joutuu arvioimaan eri vaihtoehtojen riskit itse.

Tekijänoikeuskirjeet ovat markkinaoikeuden kesäkuisen linjapäätöksen jälkeen olleet tosin tauolla: uusia hakemuksia yhteystietojen saamiseksi ei ole sen jälkeen tehty. Oikeudenhaltijat ja tuomioistuimet vääntävät nyt siitä, millainen piratismi ylittää lain edellyttämän "merkittävässä määrin" -kynnyksen, ja millaiset todisteet ovat riittäviä. Kukaan ei kuitenkaan odota, että uudet tuomioistuinten ratkaisut lopettaisivat tekijänoikeuskirjeet kokonaan.

Laillista toimintaa – lainmuutos tarvitaan

Työryhmän työssä tuli selväksi se, että kirjeiden lähettäminen on laillista toimintaa. Vaikka osa kirjeistä on ollut tökerösti muotoiltuja, asianajajien valvontalautakunta on useiden valitusten myötä todennut ne hyvän asianajotavan mukaisiksi. Markkinaoikeudessa oikeudenhaltijoita edustavien lakimiesten esittämä näyttö on arvioitu uskottavaksi.

Kirjeiden lähettäjät ovat luvanneet parantaa kirjeiden tökeröjä muotoiluja. Tästä työryhmä sai kirjatuksi joukon "hyviä käytäntöjä". Työryhmä sai nähtäväkseen esimerkkikirjeet kaikilta yrityksiltä. Jotkut olivat selkeästi huonompia kuin toiset. Toivottavasti hyvät käytännöt nostavat kirjeiden tasoa.

Kirjeiden sanamuotojen parantaminen ei kuitenkaan muuta asian ydintä. Kaikille, jotka valittavat kirjevalvonnan epäreiluudesta, suurista maksuista ja älyttömistä oikeudenkäyntikuluista, voi sanoa vain, että tällainen tämä Suomen oikeusjärjestelmä nyt on. Nämä ongelmat koskevat monia muitakin asioita, eivät vain tekijänoikeuskirjeitä.

Koska tekijänoikeuskirjeet ovat laillisia, niiden lähettely loppuu vain lakimuutoksen kautta. Ensisijaisesti kirjeiden lähettämistä koskeva tekijänoikeuslain 60 a § pitäisi kumota. Toissijaisesti 60 a §:ssä olevaa henkilötietojen luovuttamiskynnystä pitäisi nostaa siten, että parin yksittäisen teoksen jakaminen ei riittäisi yksityisyyden murtamiseen.

Effissä pohdimme tällä hetkellä vakavasti kansalaisaloitekampanjaa.

Kirjevalvonta on tarpeetonta

Kirjevalvontaa on perusteltu piratismin luoville aloille aiheuttamalla uhalla. Aiheesta on tehty paljon sellaisia tutkimuksia, joiden keskeiset tulokset voi tiivistää seuraavasti:

  • a) Piratismi ei vähennä luovien alojen voittoja kokonaisuutena siten, että se uhkaisi näiden alojen olemassaoloa.
     
  • b) Laillisten palvelujen kehittäminen vähentää piratismia.
     
  • c) Piratismia harjoittavat kuluttavat luovia sisältöjä myös monin laillisin tavoin, joten piratismi ei korvaa laillisten kanavien käyttöä vaan täydentää sitä.

Tutkimusnäyttö ei anna erityistä tukea nykyisenkaltaisen kirjevalvonnan tarpeellisuudelle. Luovien alojen haasteet liittyvät yleisempiin globaalin liiketoimintaympäristön muutoksiin, jotka koskevat muitakin aloja, eivätkä siihen, että tavalliset ihmiset jakavat teoksia toisilleen verkossa.

Muu yhteiskunta on siirtynyt jo eteenpäin, mutta osa viihdeteollisuudesta touhottaa edelleen piratismista. Kyseessä ovat lähinnä elokuvien ja tv-sarjojen levittäjät. Esimeriksi Suomen dynaamisin luova ala, peliteollisuus, ei tuhlaa aikaansa tavallisten asiakkaidensa jahtaamiseen oikeusteitse. Suomessa kirjevalvonta on kohdistunut lähinnä yhdysvaltalaisen viihde- ja pornoteollisuuden tuotteiden jakamiseen.

Kirjevalvonnasta hyötyvät oikeasti vain ne lakifirmat, jotka ovat rakentaneet bisnestä kirjemenettelyn ympärille: erityisesti Hedman Partners ja Adultia Suomessa sekä Njord Law Pohjoismaissa. Vastaavasti myös kirjeiden saajia avustava Turre Legal on yksi hyötyjistä. Muiden näkökulmasta kirjevalvonnasta ei ole hyötyä.

Kaiken kaikkiaan kirjevalvonta ei ole suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun näkökulmasta perusteltua.

Hävyttömät pornokirjeet

Erityisen hävyttömänä pidän pornoelokuvien tekijänoikeuksien valvontaa. Tarkoituksena on saada ihmiset häpeämään pornosta kiinni jäämistään niin, että he mukisematta maksaisivat vaaditut summat. Pornon jakamista valvovan Adultian lähettämien kirjeiden sävy onkin ollut erityisen aggressiivinen. Aggressiivinen on myös mies kirjeiden takana – Adultian edustajan huutoa saimme työryhmän kokouksissa kuunnella muutamaan otteeseen.

Saamani tiedon mukaan tekijänoikeuskirjeet ovat aiheuttaneet sen, että joissakin perheissä perheenjäsenen seksuaalisuudesta on paljastunut yllättäviä asioita. Erityisesti pornoelokuvia koskevat kirjeet puuttuvat siten yksityisyyden ydinalueeseen.

Työryhmän työskentelystä

Työryhmän puheenjohtajana oli Anna Vuopala opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Minun lisäkseni erityisen aktiivisia jäseniä olivat kirjeitä lähettelevän Hedman Partnersin Joni Hatanmaa, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) Jaana Pihkala ja teleyrityksiä edustavan FiComin Jussi Mäkinen. Lisäksi oli muitakin jäseniä ja kuulimme eri tahoja ja asiantuntijoita sekä tutustuimme kansalaispalautteeseen. Kaikki keskeiset tahot olivat edustettuna.

Työryhmällä ei ollut mitään tutkimusresursseja, vaan sen työ perustui niihin tietoihin, joita sen jäsenet pystyivät varsinaisten työtehtäviensä ohella hankkimaan ja toimittamaan. Mietinnön pohja laadittiin opetus- ja kulttuuriministeriössä. Sisältöä tarkennettiin työryhmän kokouksissa. Vielä viimeisessä kokouksessa viilailimme mietinnön sanamuotoja viisi tuntia. Mietintö on työryhmän konsensusnäkemys, jossa kaikki joutuivat hieman joustamaan.