Sekä ylioppilaskirjoituksia että pääsykokeita tarvitaan
Helsingin Sanomien yleisönosastolla käytiin äskettäin keskustelua siitä, pitäisikö joko ylioppilaskirjoitukset tai yliopstojen pääsykokeet poistaa. Keskustelun aloitti yliopistonlehtori Pekka Räihä, joka syytti ylioppilaskirjoituksia lukion jälkeisistä välivuosista (HS 23.5.). Ne vievät kuulemma liikaa lukiolaisten aikaa jatko-opiskeluvaihtoehtojen pohdiskelulta.
Räihän ehdottama ylioppilaskirjoituksista luopuminen kuitenkin lisäisi yliopistojen pääsykokeisiin liittyviä paineita. Lukiolaisten korkeakouluihin hakeutuminen luultavasti viivästyisi entisestään. Jos taas yliopistojen pääsykokeista luovuttaisiin, kaikki paineet kasautuisivat ylioppilaskirjoituksiin, kuten Räihä huomauttikin. Mikäli siirryttäisiin pelkkiin lukion päättötodistuksiin, lukion kurssiarvosanoihin kohdistuvat paineet kasvaisivat. Päättöarvosanojen tasavertaisuutta olisi myös vaikea varmistaa, kuten Ylioppilastutkintolautakunta huomautti Helsingin Sanomissa 28.5. julkaistussa kirjoituksessaan.
Nykymalli tasaa paineet sopivasti. Lukion kurssit kannattaa suorittaa hyvin, jotta saa hyvät pohjatiedot. Yliopistoihin pääsyyn vaikuttavat sekä ylioppilaskirjoitukset että pääsykoe. Jos vaikkapa pääsykoe ei mene aivan nappiin, tilannetta kompensoivat ylioppilaskirjoituksista saadut arvosanat.
Räihän mielestä lukiolaiset joutuvat liian aikaisin tekemään ylioppilaskirjoituksiin liittyviä valintoja opinnoissaan. Nykyinen lukio on kuitenkin joustava. Jos mielenkiinnon kohteet muuttuvat, voi aivan helposti muuttaa opintosuunnitelmaansa. Ylioppilaskirjoitusten kannalta tärkeimmät kurssit käydään vasta lukion loppupuolella. Tarvittaessa voi vaikka jäädä lukioon neljänneksi vuodeksi. Ylioppilaskokeita voi uusia jälkikäteen. Korkeakouluun voi hakea monelle eri alalle vaikka kuinka monta kertaa.
Yliopistojen pääsykokeet eivät ole mitenkään mahdottoman rankkoja. Usein puhutaan kalliista valmennuskursseista, mutta käsittääkseni niillä on suurempaa merkitystä lähinnä lääke-, oikeus- ja kauppatieteellisillä aloilla. Yleisempää on, että pääsykokeeseen on aivan kannattavaa osallistua ilman valmennuskurssiakin. Tyypillisesti pääsykoekirjoja on yksi, ja sekin suomenkielinen. Minusta ei ole liikaa vaadittu, että nuori aikuinen lukee lukiokirjojen lisäksi yhden kirjan yliopistoon päästäkseen.
Pääsykokeet ovat tarpeellisia myös siksi, että monia yliopistoaloja ei opiskella lukiossa lainkaan. Yliopisto-opiskelu on myös luonteeltaan erilaista: esimerkiksi kielten opiskelu pääaineena yliopistossa tarkoittaa kielitiedettä. Pääsykokeiden kautta yliopistoon pyrkivä saa jo pyrkimisvaiheessa todenmukaisen kuvan siitä millaista kyseisen alan opiskelu on yliopistossa.
Ylioppilaskirjoitusten ja yliopistojen pääsykokeiden kehittämisessä ja yhteensovittamisessa riittää varmasti tehtävää. Koulutuksen laatu tuskin paranisi saati korkeakouluihin siirtyminen nopeutuisi kumpienkaan lakkauttamisesta.
Ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet saavat julkisessa keskustelussa ja nuorten ajatuksissa turhankin ylimaallisia mittasuhteita. Lukiolaisia auttaisi sen kertominen, ettei opiskelualan valinta useinkaan ole ratkaiseva tulevan työpaikan kannalta. Useimmat yliopistoalat pätevöittävät laajaan kirjoon erilaisia tehtäviä. Tässä olisi myös työnantajilla vielä opettelemista.
Myöskään välivuoden pitämisessä ei ole mitään vikaa. Nuoret aikuiset eivät ole opinto- ja työputkiin ohjattavaa karjaa vaan itseään etsiviä yksilöitä.