Harrastan politiikkaa Vihreissä, tarkemmin Tieteen ja teknologian vihreissä eli Viitteessä, sen Helsingin paikallisjärjestössä. Olen Vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmän jäsen, ja olen mukana puolueen tietopoliittisten linjausten valmistelussa.

Liberaali lähtökohta

Yleisesti politiikassa kannatan vapauden lisäämistä sekä kontrollin ja holhouksen vähentämistä. Jokaisen on saatava elää siten kuin haluaa, kunhan ei vahingoita muita. Holhouksen vähentäminen ei merkitse hyvinvointivaltion alasajoa vaan ihmisten kunnioittamista yksilöinä, jotka ovat itse parhaita omien tarpeidensa tuntijoita.

Poliittinen kiinnostukseni kohdistuu ennenkaikkea perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvomiseen. Siinä on politiikan ydin. Poliittinen keskustelu pyörii liikaa epäolennaisten pikkuasioiden ympärillä. Tarvitaan keskustelua suurista asioista ja merkittävistä arvokysymyksistä.

Edellä sanotun perusteella luonnehtisin itseäni liberaaliksi. Se ei tarkoita kritiikitöntä sitoutumista mihinkään erehtymättömään periaatteeseen tai ideologiseen rakennelmaan. Se tarkoittaa poliittista näkökulmaa, jossa valtion pakkovallan käyttö rajoitetaan olennaisiin asioihin, eikä esimerkiksi tähtisadetikkujen kieltämiseen alle 18-vuotiailta.

Järki ja tiede

Olen sitoutunut myös tieteelliseen ja järkiperäiseen ajattelutapaan politiikassa. Mielipiteen muodostaminen jossakin yhteiskunnallisessa kysymyksessä on vakava asia. "Musta tuntuu" ei ole hyvä peruste, eikä myöskään toiveajattelu. Pääasiallisin harrastukseni on yleissivistyksen hankkiminen, ylläpitäminen ja kartuttaminen.

Politiikassa tarvitaan suuntautumista tulevaisuuteen. Esimerkiksi teknologian kehitykseen pitää reagoida lainsäädännöllä ennakoivasti, eikä jälkikäteen tulipaloja sammutellen. Tärkein tulevaisuutta koskeva uhka on tietysti ilmastonmuutos, jota on hillittävä tieteeseen perustuen.

Minua ei kiinnosta eturyhmäpolitiikka. En ole politiikassa ajaakseni toisen kaltaisteni, vaikkapa nyt historiantutkijoiden etua. Yleensä ei toki ole myöskään mitään yhtenäistä, "kansallista etua". Olen politiikassa tuodakseni sinne oman liberaalin, ihmisoikeuksia ja ympäristön kestokykyä tukevaa politiikkaa.

Avoimuus

Avoimuus politiikassa on minulle tärkeä periaate. Suljettujen ovien takaa ei löydy mitään maailmanlaajuista salaliittoa - sen olen historian ammattilaisena oppinut -, mutta monenlaista ikävää suhmurointia kylläkin. Suhmurointi tuo siinä mukana oleville eturyhmille lyhyen aikavälin etua, mutta pidemmällä aikavälillä heikentää luottamusta ja on vaaraksi koko yhteiskunnalle.

Tietoyhteiskunta

Olen keskittynyt myös tietoyhteiskuntakysymyksiin. Tekijänoikeudet ovat tärkeässä osassa mietittäessä tietoyhteiskunnan tulevaisuutta. Onko tietoyhteiskunta informaation vapauttamista vai kahlitsemista varten? Itse kannatan vapauttamista.

Tietoyhteiskunta aiheuttaa murroksen yksityisyyskäsityksiin. Jonkinlaista viestintäsalaisuutta ja yksityisyyttä tarvitaan ehdottomasti jatkossakin. On käytävä laajaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, mihin suuntaan halutaan mennä. Keskustelua ei pidä käydä kontrollinhaluisten viranomaisten ja terrorismipelon ehdoilla.

Sananvapautta pitää edelleen puolustaa, vaikka räyhäävät rasistit ovatkin tehneet sen vaikeaksi. Yhteiskunnassa tarvitaan myös pilkkaavaa puhetta, sillä jotkut näkemykset ja ideologiat ansaitsevat tulla pilkatuiksi. Väkivaltaan yllyttävää ja sillä uhkaavaa puhetta ei kuitenkaan pidä hyväksyä, kuten ei myöskään yksittäisiin henkilöihin kohdistuvia häirintäkampanjoita.

Euroopan unioni

Euroopan unioni on historiallisesti ainutlaatuinen ja tärkeä rauhanomaisen yhteistyön areena. Vastuullisia sisämarkkinoita ei voida toteuttaa pelkällä kaupan sääntelyllä, vaan tarvitaan myös esimerkiksi ympäristö-, työmarkkina-, kuluttajansuoja- ja perusoikeussääntelyä. Siitä syntyy EU.

Vain EU:n kautta voidaan saada aikaan vastapainoa suurvalloille, sekä nykyisille että nouseville, ja myöskin ylikansallisille suuryrityksille. Tämä näkyy hyvin EU:n neuvotellessa esimerkiksi tietosuojasta Yhdysvaltain ja Googlen kanssa.

Tämän ei kuitenkaan pidä merkitä pikkuasioiden sääntelyyn tukehtuvaa byrokratiaa. Unionissa onkin jo alettu ottaa askelia siihen suuntaan, että keskitytään olennaisiin kysymyksiin. EU:n päätöksentekojärjestelmän toimivuus ja demokraattisuus ovat hyvällä mallilla, kun niitä vertaa jäsenmaiden kansallisiin järjestelmiin.

Isänmaallisuus sopii kaikille

Suomenkielinen kulttuuri on nyt vahvempi kuin koskaan. Itsetuntoinen kansa ei pidä kansainvälisyyttä uhkana. Suomi tarvitsee vakaan kansainvälisen ympäristön pärjätäkseen, ja juuri siksi on isänmaallista olla mukana Euroopan unionissa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä.

Liberalismi on perinteinen suomalainen aate, jonka juuret juontavat 1880-luvulle ja kauemmaksikin. Tämän aatteen ensimmäisiä suurvoittoja oli maailman edistyksellisin eduskuntauudistus vuonna 1906. Senkin jälkeen Suomi on kuulunut vapaamielisten maiden kärkijoukkoon ja torjunut fasismin ja kommunismin diktatuuriset pyrkimykset.

Suomi ei nytkään ole kriisissä eikä kuilun partaalla, vaan yksi menestyneimmistä maista maailmassa. Siksi elän hyvillä mielin Suomen itsenäisyyden toista vuosisataa isänmaallisena ja vapaamielisenä kansalaisena.