Kolme EU-myyttiä – tässä totuus

Keskusteluissa esiintyy usein kolme EU-myyttiä: että EU:ssa olisi demokratiavaje, että EU vain lisäisi turhaa sääntelyä ja byrokratiaa, ja että Suomi jäisi jatkuvasti tappiolle EU-päätöksissä. Miten on?

Myytti 1: demokratiavaje

Jatkuvasti toitotetaan, että EU:ssa on demokratiavaje. Tämä tuntuu olevan useimmin vastaan tuleva EU-kriittinen väite: että EU toimisi jotenkin epädemokraattisemmin kuin jäsenvaltiot. Kuitenkin EU:ssa laeista päättävät suoralla kansanvaalilla valittu parlamentti ja jäsenmaiden demokraattiset hallitukset ministerineuvostossa. Komission valintatapa vastaa hyvin sitä, miten hallitukset valitaan Suomessa ja muissa jäsenmaissa. Parlamentti nimittää komission ja voi erottaa sen antamalla epäluottamuslauseen.

EU:n keskeisissä instituutioissa ei yksinkertaisesti ole demokratiavajetta – ainakaan enempää kuin missään jäsenmaassakaan -, mutta silti tämä ajatus on tarttunut jopa EU:n puolestapuhujien sanastoon. Käsittelin tähän myyttiin sisältyviä väitteitä jo yksityiskohtaisesti aiemmassa kirjoituksessani, jossa totesin, että EU on toimiva demokratia.

Myytti 2: turha byrokratia ja sääntely

Hyvin usein väitetään, että EU:sta tulisi enimmäkseen turhaa byrokratiaa ja liian pikkutarkkaa sääntelyä. Tämä on tolkutonta historian unohtamista. Todellinen byrokratia- ja sääntelyhelvetti löytyy 1970-luvun Euroopasta. EU on 1980-luvulta lähtien keskittynyt nimenomaisesti turhan byrokratian ja sääntelyn vähentämiseen. Sisämarkkinoiden kehittämisen avulla on saatu kumottua valtava määrä pikkutarkkaa yritystoiminnan sääntelyä jäsenmaista. Vai miksi luulette, että valtion roolin pienentämistä vaatinut Britannian pääministeri Margaret Thatcher ajoi voimakkaasti sisämarkkinoita eteenpäin 1980-luvulla?

Kun EU-maista on kumottu 28 maan kansallista pikkutarkkaa sääntelyä, on tilalle toki osittain tullut ylikansallista sääntelyä, joka on yhteneväistä kaikissa maissa. Silti eurooppalaisella yrittäjällä on EU:n ansiosta vastassaan nyt paljon vähemmän byrokratiaa, käsittämättömiä kieltoja ja rajoituksia, kartelleja, valtiollisia monopoleja ja epäreiluja valtiontukijärjestelmiä kuin 1970-luvulla.

On tosin joitakin aloja, joilla juuri EU:n kautta on lisätty byrokratiaa. Yksi niistä ovat erilaiset ympäristönsuojeluun ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvät asiat. Näissä tapauksissa pidän byrokratian lisäämistä pääosin hyvänä asiana, kuten pitää Suomen kansakin. Enemmistö kantansa ilmaisseista suomalaisista kannattaa jopa EU:n ympäristönormien tiukentamista nykyisestä.

EU:n byrokratia on tiukkaa myös silloin kun joku saa EU:lta ilmaista rahaa. Kyse voi olla köyhän alueen paikallisviranomaisesta, joka saa aluekehitysrahaa kansan elintasoa parantavaan hankkeeseen. Kyse voi olla tutkimusrahoitusta saavasta yliopistosta tai kansainväliseen toimintaan avustusta hakevasta nuorisojärjestöstä. Usein kyse on tukea hakevasta maatalousyrittäjästä. Kaikkien pitää kertoa tarkasti toiminnastaan.

Tämän tarkkuuden ansiosta joka vuosi paljastuu suuri määrä rahojen väärinkäyttöä. Usein tämä nähdään kielteisessä valossa niin, että rahoja käytetään paljon väärin. Toisaalta kyse on siitä, että väärinkäytöksiä saadaan tehokkaasti paljastettua ja väärinkäytettyjä rahoja voidaan periä takaisin. EU-rahojen väärinkäyttö tapahtuu erityisesti kansallisella tasolla, ei EU-tasolla.

Ehkä EU-rahoitukseen liittyy jo liikaakin byrokratiaa. Toistakin kantaa löytyy: europarlamentaarikko Nils Torvalds vaati juuri tukirahoihin liittyvän byrokratian lisäämistä väärinkäytösten estämiseksi. Tukibyrokratian tarkoitus on kuitenkin hyvä: huolehtia siitä, että veronmaksajien rahat käytetään lain mukaisesti.

Myytti 3: Suomi jää aina tappiolle EU:ssa

Kolmas yleinen myytti on se, että Suomi jäisi aina tappiolle EU:ssa, ja että juuri Suomi uhraisi kansalliset etunsa. Varmaan joka ikisessä EU-maassa luullaan, että juuri oma maa jää aina tappille. Tämä johtuu tietenkin siitä, että kunkin maan poliitikot syyttävät aiheettomasti unionia vastoinkäymisistään ja itse aiheuttamistaan ongelmista, minkä pääministeri Juha Sipiläkin juuri avoimesti tunnusti. Voitot pistetään omaan piikkiin, häviöistä syytetään muita. Todellisuudessa sekä voitot että häviöt ovat seurauksia rakentavasta yhteistyöstä, jossa jokainen on välillä kummallakin puolella.

Totuus on se, että EU:n ministerineuvostossa pyritään tekemään päätökset yhteisymmärryksessä. Yleensä päästään sellaiseen tulokseen, ettei yksikään jäsenmaa tunne tarvetta äänestää vastaan. Lisäksi tärkeimpiä kansallisia etuja, kuten useita ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä koskevat päätökset on tehtävä yksimielisesti, eli jokaisella maalla on veto-oikeus.

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ajanjaksolla 1.7.2009-30.6.2012 ministerineuvoston päätöksistä 10 %:ssa edellytettiin yksimielisyyttä. Loput 90 % olivat määräenemmistöpäätöksiä, mutta niistäkin kaksi kolmasosaa tehtiin yhteisymmärryksessä ja vain kolmasosassa äänestettiin.

Suomi oli voittaneen kannan puolella yli 95 %:ssa niistä päätöksistä, joista äänestettiin. Esimerkiksi Saksa oli häviävänä osapuolena yli 15 %:ssa äänestyksistä, Suomi siis vain alle 5 %:ssa. Jos katsotaan kirjallisia lausuntoja, jotka ovat vastaan äänestämistä lievempi tapa ilmaista tyytymättömyyttä, Suomi sijoittuu EU-maiden keskikastiin. Kirjallisia lausuntoja Suomi jätti 4 %:ssa määräenemmistöpäätöksistä, eli saman verran kuin esimerkiksi Ranska.

Voi tietysti olla tilanteita, joissa katsotaan, ettei pienen maan kannata edes äänestää muodon vuoksi vastaan. Kirjallisen lausunnon antamatta jättämiselle on vaikea keksiä vastaavaa perustetta. Tilasto joka tapauksessa osoittaa vääräksi väitteen, että Suomi ottaisi kovin usein pahasti takkiin EU:ssa. Selkeästi Suomi on mukana hyväksymässä päätöksiä ja saa yleensä tyydyttävän tuloksen.

Myyttien levittelyyn ei pidä myöntyä

Euroopan unionia koskevaa keskustelua vaivaa se, että unioniin myönteisestikin suhtautuvat ovat omaksuneet EU-änkyröiden levittämiä myyttejä. Jokaisen olisi hyvä suhteuttaa EU-käsityksensä tosiasioihin. Britannian EU-kansanäänestystä edeltänyt kampanjointi käytiin väärien käsitysten vallitessa, kuten äskettäin kirjoitin.

Suomessa EU-keskustelun valtavirta on käännettävä ihmeellisistä mielikuvista tosipohjaiseen suuntaan. Unioniin myönteisesti suhtautuvien on herättävä mukaan keskusteluun nyt. Britanniassa EU:n kannattajat eivät heränneet ajoissa. Nyt siellä on katkeria kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoituksia, joissa vaaditaan eroamisen perumista. Ovat vähän myöhässä.