Minulla oli tällä viikolla ilo olla Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnassa päättämässä siitä, että lautakunta pitää 23.4. julkisen kokouksen. Kokouksesta lähetetään myös verkkolähetystä Helsinki-kanavalle.

Päätös pohjautuu piraattien kaupunginvaltuutettu Petrus Pennasen vuosi sitten tekemään valtuustoaloitteeseen, joka sai kannatusta eri puolueista. Ideana oli lisätä avoimia kokouksia. Toistaiseksi vain kaupunginvaltuuston kokouksia on voinut seurata netistä, vaikka myös lautakunnissa tehdään tärkeitä päätöksiä.

Käsittelin avoimia kokouksia kohtaan esitettyjä epäilyjä aiemmassa kirjoituksessani, joten ei niistä sen enempää – sen sijaan muutama sana avoimuuden hyödyistä.

Sosiaali- ja terveyslautakunnalla on monia sidosryhmiä: vammaiset ja vanhukset ja heidän omaishoitajansa, lastensuojeluasiakkaat perheineen, palveluja toteuttavat kaupungin työntekijät ammattiyhdistyksineen, vapaaehtoistyötä ja ostopalveluja tuottavat järjestöt ja alalla toimivat yritykset – muutamia mainitakseni.

Nämä sidosryhmät ovat sote-alalla suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kivijalkoja. Heidän aktiivisuutensa ja yhteistyönsä kaupungin kanssa vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitykseen merkittävästi. Juuri heillä on kiinnostusta tietää, mitä sote-lautakunnassa tapahtuu.

Tärkeintä ei ole se, mitä on päätetty, koska pöytäkirjat ovat nykyiselläänkin julkisia. Tärkeitä on nähdä millaisen keskustelun pohjalta päätöksiin päädytään.

Kansalaisyhteiskunnan ongelmana on usein se, että vaikuttamiseen herätään vasta liian myöhäisessä vaiheessa, kun päätöksenteko on jo pitkällä. Osittain tämä johtuu avoimuuden puutteesta valmisteluvaiheessa. Näen lautakuntien avoimet kokoukset yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan. Avoimuus paranee jo ennen valtuustokäsittelyä.

Avoimuus parantaa oikean tiedon leviämistä ja ehkäisee huhuja. Kun avoimista kokouksista tulee käytäntö, poliitikot alkavat pian ihmetellä, miksi ne koskaan olivat suljettuja.

Avoimuudessa nimenomaan verkkolähetykset ovat nykypäivää. Avointen kokousten käytännön järjestelyjen helpottamiseksi pitäisi minusta tehdä lakimuutos, ettei fyysistä pääsyä paikan päälle edellytettäisi ollenkaan. Pitäisi olla mahdollista pitää julkinen kokous niin, että julkisuus tarkoittaa pelkkää nettistriimiä.

Helsinki hyväksyi syksyllä 2017 kaupunkistrategian, jonka mukaan “Helsinki vahvistaa asemaansa osallisuuden ja avoimuuden kansainvälisenä edelläkävijänä”. Piraatit haastoivat muut puolueet ryhtymään sanoista tekoihin. Tässä on nyt alustavasti onnistuttu – kiitos kaikille yhteistyöstä!

Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi myös vastaavan, piraattien kaupunginvaltuutettu Arto Lampilan aloitteen. Ainakin Jyväskylän perusturvalautakunta ja sivistyslautakunta ovat sen jälkeen pitäneet julkisen kokouksen. Kokemukset ovat kuulemma olleet myönteisiä.

Toinen avoimuutta parantava uudistus Helsingissä on ollut nuorisoedustajien mukaan ottaminen lautakuntiin läsnäolo- ja puheoikeudella. Tervetullut uudistus sekin! Seuraavaksi nuorten osallisuutta pitäisi parantaa helpottamalla äänestämistä armeijassa ja oppilaitoksissa, sekä äänestysikärajaa alentamalla.